Keinu on aika vaikea meille, koska Minni vähän pelkää sitä. Toinen on rengas joka joskus menee niin hyvin ja joskus taas juostaan tyylikkäästi sieltä jostain välistä

Kepit on viellä hiomisen alla.

Meille oli ehdottomasti vaikein tuo A-este, vasta tänään, kun on joka reeneissä sitä harjoteltu itekseen, koira meni sen kivalla vauhdilla ilman kauheeta houkuttelua. Keinu on vähän helpompi, ja nuo kepit, jotka tuntuu olevan vaikeat suurimmalle osalle, me opeteltiin kotona laskettelusauvoilla ja naksuttimen avulla. Ne sujuu nyt jo tosi hyvin Rengas myös löytyy kotoa, sekin menee loistavasti. Ainoa este, joka ei vielä ihan onnistu, on pussi. Sen osaamattomuus johtuu kylläkin siitä, että sitä ei kovin usein harjoituksissa mennä, uskoisin, että kyllä tuo Minka sen melko nopeasti oppis.

Keinu oli ennen, pelkäs sitä.. Mut nyt kaikki mennee ihan hyvin..

Keinu ja puomi ovat meillä ne vaikeimmat."korkeanpaikankammoinen" koira kun on.

Kepit tuottaa ongelmia.. Koiralla on niin kiire että ei jaksa niitä kunnolla menää.. pitäisi joku systeemi keksiä

Eiköhän se meille tuo A-este ole... Ei sekään nyt mitään vaikeuksia sinänsä ole tuottanut, mutta koira voisi tulla vikkelämmin sieltä alas, on vähän liiankin varovainen sen alastulon kanssa. Muutenkaan kiipeilyesteet eivät kuulu meidän suosikkeihin... ja kaikeksi yllätyksekseni tällä hetkellä keinu tuntuu niistä helpoimmalta (siksi näyttää niin erikoiselta mun silmään tällä hetkellä, että se on monille se vaikein este). Olisin toisaalta voinut myös vastat puomi, koska koira on tehnyt joitakin vähemmän miellyttäviä loikkia alas sieltä, mutta toisaalta kuitenkin suorittaa kokonaisuudessan puomin paremmin kuin A-esteen.
Moni näyttää myös laittaneen kepit vaikeimmaksi... toisaalta ei yllätä ja toisaalta yllättää, jälleen kerran ehkä siksi, että ne ovat meidän yksi suosikkieste ja koskaan en ole niitä pitänyt mitenkään vaikeina, mikä nyt ei tietenkään tarkoita, etteikö virheitä silloin tällöin sattuisi.

tätä pitikin muokata eli nykyään luulisin meidän suurimman ongleman olevan pussin. Koira kun ei oikein pidä siitä että pussin kangas koskettaa sitä...

A on vaikea, koska siiä on ne pirun kontaktit. ja etenkin kun se on maxeille niin paljon jyrkempi (mutinaa ja marmatusta) niin tahtoo alastulokontakti jäädä ottamatta..

Mä en kans tykkää kun on niin jyrkkä se alas meno, mrr! Kyllä Kiti ne ottaa, mutta se vaatii mun tarkkaa käskytystä ja käsimerkkiä, aalta ei pahemmin edetä seuraavalle esteelle ennen kuin kontakti on varmasti alla.

Vastasin putki, mutta ei siinäkään vielä muuta ongelmaa, mutta mutkaputki.
Keppejä ja rengasta ollaan menty ihan vähän, ei ongelmaa, mutta ne ei mene niin hyvin kuin muut.

Vastasin kepit. Ei tuo meidän Elsa osaa niitä oikein vieläkään. Agilitya treenattu sentäs n.1½ vuotta.. En tiedä johtuuko tuo keppiprobleema treenaamisen puutteesta vai mistä.. Mutta eiköhän me nuokin vielä tänä kesänä opita.

Ehkäpä keinu tai kepit.. Keppejä ollaan otettu vain kujana, jotn en osaa sanoa miten pujottelisi. Keinu ollaan otettu kerran joten.. A:han tarvitaan lisää itsevarmuutta..

Vastasin keinu koska se on meille ehkä vielä vaikein. Kepit on myös vaikeat...

Meillä on oikeastaan varmaan rengas ainut joka tuottaa ongelmia kummallakin koiralla. No, siksipä mä lähetänkin koirani renkaalle, enkä ite mene koiran vieressä. Nämä nimittäin hyppäävät muuten renkaan sivusta .

Miun koiralla on vaikein este varmaan keinu

A-este. Tai siis se saamarin alastulokontakti.

Bertalla on vaikein aa, Reetalla ei mikään.

Rengas.. Mökillä loikkaa jopa yli maxi renkaan korkeudella olevan renkaan, mutta harkoissa ei toivoakaan..

Nykyään A-este tuottaa eniten vaikeuksia. Kun vauhtia on niin hirveästi niin kontaktit jää pois..

Gitalle vaikeimpia ovat tavalliset hypyt. Blondi ei vaan hokaa, että niistä hypätään yli ja edetäkin voi...

Grecon kanssa vaikeinta on puomin ja aan alastulot, Safin kanssa välillä kepit ja sitten keinu ei vielä onnistu ihan luontevasti.

Ei oikeastaan ole vaikeinta estettä... Eikä enää pitäisikään olla!

Nykyään ei meilläkään taida enää olla mitään semmoista vaikeata estettä ,voisi mielummin puhua haastavimmasta ja eniten tarkkuutta vaativimmasta esteistä.
Meillä erityistä tarkkuutta vaatii kepit ,lähinnä se ,että koira ei hoppuilisi ja omistaja vauhdittaisi liikaa.

Meillä on edelleen kepit.

Pipsan päässä ei pysy se älli, miten kepit mennään.
Kaikki mahdolliset ohjaustavat kokeiltu,
Mutta ei tahdo mennä niin kuin olisi tarkoitus...

Toinen hankala on pituus, tarvitaan pitkä vauhti ja kova innostaminen niin menee yli. Muuten ei.

Keinu tuottaa nykyään hieman ongelmia,kun koira siltä kerran pudonnut...

Kaikki muu menee paitsi pöytä... mut kyllä se alkaa menemään ku harjoitellaan kovasti

Kepit! Ne vaatii todella paljon harjoittelua!

Rengas on Tupulle se vaikein. Miksi vaivata itseään hyppäämällä siitä reiästä kun mamman luokse pääse alikin

Joskus sanoin että keinu on vaikein, mutta tällä hetkellä olen kaikkein epätyytyväisin keppeihin. Kun saisikin toistoilla tarkuutta ja nopeutta!

Putkeen ja pussiin koira ei ole menossa millään ilveellä ja rengasta alkoi kammoamaan selän osuttua renkaan yläreunaan hypyssä.

Meillä molempien kanssa vaikein este on ehdottomasti puomi. Molemmat koirat ovat kehittäneet (kiitos ohjaajan?!?) siihen kammon. Seri aikoinaan tippui sieltä ja räpylä auki, Kiialle kävi samoin koiraleirillä (tosin Kiian räpylä ei auennut, mutta putosi kuitenkin).

Keinua ei tietenkään olla kokeiltu, kun puomillakaan ei onnistu. Harva kuitenkin aloittaa keinun opettamista ennen puomia, ja puomin jälkeen keinu ei varmastikaan ole kovin vaikea este opettaa. Joten meillä se puomi on pahin.

Putki. Mun mielestä ainakin tuottaa eniten ongelmia. Sisäänmenot vain mutta silti.

Tällähetkellä kontakti esteet, erityisesti keinu.

Keinu, ehdottomasti. Ja kepit.