Ihania kuvia, laittakaahan ahkerasti lisää! Mä olen niin vihreä tämän rodun kanssa että on tosi mielenkiintoista nähdä kuvia eri värisistä ja näköisistä shelteistä. Täällä meilläpäin niitä on melko vähän, joten ei livenäkään juuri näe... Tähän asti jokainen on kysynyt minkä rotuinen poju on (kaikki luulee aussiksi, joka on täällä paljon yleisempi) ja kun sanon sheltti niin kysyvät että jaa mikä se sitten on

Jopa eräs ystäväni jolla on ollut 40 vuotta koiria ja varmaan yhteensä kymmeniä (tälläkin hetkellä kolme) ei ollut ikinä shelteistä kuullutkaan...
No me tehdään shelttejä tunnetuksi täällä maalla
Poju on kotiutunut hyvin ja on vallan ihana. Eilen oltiin ensimmäistä kertaa ratsastuskisoissa, ja tänäänkin mennään. Toki moni on sitä mieltä ettei ihan pientä pentua saisi viedä paikkoihin joissa on koiria eikä rasittaa liikaa, mutta kun me muutenkin mennään niin tylsäähän tuon olisi sitten olla koko iltapäivä yksin kotona. On se ihan kiltisti lyhyitä aikoja, mutta johan se kyllästyykin jos monta tuntia joutuu olemaan. Ja mun mielestä sen on hyvä nähdä mahdollisimman paljon hevosia heti, koska meidän elämässä hevoset nyt vaan on ja tulee aina olemaan ykkössijalla. Koiria ei noissa kisoissa edes kovin paljon ollut, eikä kukaan onneksi osoittanut suurempaa kiinnostusta Quincyä kohtaan, joka sitäpaitsi nukkui suurimman osan aikaa.
Mun shelttikokemus on melko suppeaa ja vähän pelkäsin että sheltti on ehkä liian "lälly", koska itse ainakin miellän sen ihan seurakoiraksi, ja ovatkohan nuo ihan oikeita paimenia koskaan olleetkaan? Todella paljon olen nähnyt (Suomessa, täällä siis en

) laiskoja ja paksuja perässä hinattavia shelttejä, joskin toki sitten niitä agilityradalla kiitäviäkin. Ykköshaaveena mulla oikeastaan onkin se aussi, mutta se ei nyt tähän elämäntilanteeseen oikein sovi (asunto on liian pieni, ja vaikka haluan koiran kanssa harrastaa en voi vielä 100% varmuudella sanoa että sitten kun menen taas töihin, jaksaisinkaan harrastaa niin paljon kuin nyt on tarkoitus), ja kun lapsetkin ovat vielä tosi pieniä en halunnut superenergistä ja hirveästi työtä vaativaa koiraa. Ehkä sen aussin aika tulee sitten kun muutetaan miehen kotitilalle parin vuoden päästä, tai sitten hankin lisää shelttejä

Katsotaan...
Quincy vaikuttaa ainakin tällä hetkellä kyllä ihan nappivalinnalta

Energiaa riittää (tosin kai pennuilla aina?) mutta osaa silti rauhoittua ihan yksikseenkin ja myös lopettaa esim. jalkojen puremisen kun pari kertaa kieltää, ei tarvitse tuhatta kertaa vääntää samasta asiasta. On todella iloinen ja positiivinen, jaksaa remuta tuon meidän adhd-russelin kanssa ja on ainakin mun mielestä jo aika leimautunut meihin. Mä en siis mitään paimentamista edes kaipaa, eli bortsuun ja aussiin verrattuna laimeampi paimennusvietti on ihan plussaa (se tuossa aiemmin ei siis ollut mitenkään negatiivinen kommentti, itse en vain shelttiä niin paimeneksi miellä vaikka se ykkösryhmään kuuluukiin, mutta onhan siellä muitakin jotka ei ole ihan viime vuosisatoina tainneet enää paimennushommissa olla). Kyllä musta silti vaikuttaisi että Quincyllä jonkinlainen lauman koossapitämistarve on vahvempi kuin vaikka tuolla russelilla, joka pentunakin meni tasan sinne minne nenä näytti. Quincy taas hermostuu heti jos ulkona molemmat lapset lähtee eri suuntiin.
Tuleepa tästä romaani... Mutta kertokaahan vähän shelteistänne aloittelijalle

Arkuus nyt taitaa olla se rodun suurin varsinainen ongelma? Quincystä en osaa sanoa, mutta yritän kyllä toimia niin että siitä ei arkaa tulisi, ainakin vielä on ihan reippaasti katsellut kaikkea uutta ihmeellistä. Vähän ehkä piilotellut mutta räksyttänyt ei ole kuin yhdelle isolle mustalle koiralle (joka ei siis ollut lähelläkään, mutta alkoi haukkumaan jotain muuta niin että Quincy vähän hätkähti sitä). Vanhemmat olivat ainakin ERITTÄIN ihmisystävällisiä, suorastaan rasittavia

Mutta myös kasvattaja asuu maalla ja pennut ovat ulkoilleet siinä heidän pihassaan, nähneet siis kyllä vieraita ihmisiä ja sellaista maatilan elämään kuuluvaa, mutta eivät niinkään autoja, polkupyöriä, lapsia tms.