Olisi kiva kuulla millaisia kontaktiharjoituksia teette. Itse kun kaipaisi uusia vinkkejä

Kesken lenkin saatan pysähtyä ja vatia katsomaan silmiiin "katso" sanalla. Lenkki jatkuu vasta katsottua...

Itse pyydän kontaktia koiraltani melkeinpä joka tilanteessa. Meillä siis se on osa jokapäiväistä kanssakäymistä. Välillä kuitenkin otan vain sellaisia harjoituksia että koira on perusasennossa ja pyrin pitämään koiran kontaktia yllä aina hieman pidempään kuin aikaisemmalla kerralla. En siis sano koiralleni mitään vaan ainoastaan odotan että se ottaa kontaktia ja hetken päästä palkkaan.

Meilläkin kontakti kuuluu jokapäiväiseen elämään. Kun ollaan lenkillä ja koira haluaa mennä haistelemaan hajuja sen täytyy ensiksi katsoa minua ja luvan saadessaan se saa mennä haistelemaan. Tämä on tuottanut todella paljon tulosta ja nyt se pitää minuun kontaktia yhä enemmän Sitten välillä teemme vain sellaisia juttuja, että seison vain hiljaa paikallani ja koira tuijottaa minua, suuret kehut ja hyvä palkka kun se on tuijottanut haluamani ajan

Usein ennen kuin saa ruuan, käsken koiran sivulle, laitan kupin maahan, ja sitten kun koira katsoo minua (aika vaihtelee), se saa "palkaksi" mennä syömään.
Sama toimii myös niin, että otan koiran sivulle, laitan makupalan maahan (noin metrin päähän), ja sitten kun koira ottaa kontaktin, se saa mennä ottamaan namin "vapaa"-käskyllä, ja tietenkin kehut...

Kiitos noista vinkeistä, itsekki olin uusia vinkkejä vailla..

Kontaktia voi parantaa myös niin, että palkkaa "suoraan suusta", eli esimerkiksi seuraamista treenattaessa pitää namia omien huultensa välissä ja kun koiraa seuraa hyvin, sylkäisee namin suoraan koiralle/kumartuu ja antaa koiran ottaa namin suoraan huulilta. Parantaa kontaktia todella nopeasti. Tässä tekniikassa on ainoastaan se vika (seuraamisessa), että koiran seuraamisasento saattaa kääntyä vinoksi.

Kun koira osaa kontaktin hyvin, voi harjoituksi vaikeuttaa. Kontaktia kannattaa pyytää eri tilanteissa ja koiran eri puolilta, jottei se jähmety pelkästään siinä sivulla olemaan ja tuijottamaan.

Tääkin on musta hyvä: koira vaikka istuu ja menet itse alas-lähelle. Otat molempiin käsiin namia ja levität kätesi erisuuntiin kämmenet ylöspäin avoimina, namit näkyvissä... Odotat että koira katsoo sinua silmiin namien sijasta - sitten namipalkka!

Toivottavasti selitetty ymmärrettävästi...

Tää on meillä toiminu tosi hyvin. Samoin se että aina ennen ku menee ovesta ulos niin pyytää katsekontaktia.

Mä opetin katsekontaktin ihan pikkupennulle naksuttimella. Eli koira hihnaan, sitten seisot nin kauan paikalla että koira edes hieman vilkaisee naamaan päin, naks, ja nami. Sitten ku osaa tuon niin että tarjoaa kontaktia joka asiaan, niin vaatii jo katsekontaktia pitemmän aikaa ja vaikkapa sillon ku peruuttaa hitaasti ja koira tulee mukana.

Meillä on kursseilla (ja myös itsekin olen tehnyt..) että kävellään erilaisilla tyyleillä ja kun koira hakee kontaktia niin palkataan. Sama juttu äänellä, että kävellään ja käytetään erilaisia äänen sävyjä ja kun koira ottaa kontaktia niin palkataan.

Liikkeitä: humalassa , juoksussa, hiipien jne.
Ääniä: monotoninen, kimeä, hiljainen.

Ihmisetkin saavat tietoa, että mikä ääni sopii omalle koiralle parhaiten.

Max pitää katsekontakstia aina kun sanon "seuraa".
Itse opetin sen niin, että aina kun se klatsoi, makupala, sitten siihen mukaan käveleminen, ihan helpolla me saatiin se ainakin onnistumaan.

meillä on käskynä tuo "katse". teen sitä lenkilläkin kaiken laisissa tilanteissa, ja nyt elmo ottaa konteksin kuin vettä valaen! Aloitin sen sillälailla että kultin kumarassa makupalan kanssa ja otin paljon juoksupätkiä. yritin saada koiran innostumaan, ja silloin koira ottaa kontaktin! elmo ainakin!

Meillä kontakti tulee siinä seuraamisen yhteydessä, tai siis olemme opettaneet pojat niin että kun sanoo 'seuraa' niin katsovat sitten minuun.

Mutta tuota vahvistelen eripituisilla seuraamisilla, joskus vain muutama askel ja hyvästä kontaktista palkka, joskus ehkäpä vain yksi askel ja palkka.

Sellanen on kans hyvä harjotus että ottaa namin käteen ja vetää kädet koiran nenän edestä eri suuntiin levälleen. Koira katsoo ja hämmästyy että kumman namin se haluais ja katsoo ohjaajaansa. heti kun koira katsoo ohjaajaa annetaan nami. Jos koira katselee muualle namit vedetään uudestaan sen nenän ohi. Siinä voi kestää vähän aikaa mutta se on hyvä kontaksti harjoitus. Toivottavast tost nyt tajus jotain...

Kiitoksia vinkeistä!

Mäkin voisin kokeilla Vallu ei kyllä kauheesti välitä namista.
Me ollaan tehty Vallun kanssa vähän kaikenlaisia tavallisia kontaktijuttui

meillä on kans sillä tavalla, että lenkeillä välillä pyydän kontaktia ('katso').

Meilläkin tuota ollaan tehty jonkin verran.

Ja meillä kontakti myös kuuluu jokapäiväiseen elämään. Esim. kun päästän koiran vapaaksi tai annan ruokaa, niin ensiksi täytyy katsoa silmiin ja sitten vasta saa luvan kanssa lähteä.

Munkin pitäis alkaa ton Rickyn kanssa vähän kontaktia harjoittelemaan. Välillä siihen ei saa mitään yhteyttä

Minä olen yrittänyt saada Sanin pitämään kontaktia kun joku toinen koira kulkee ohi. Se ei vielä onnistu ilman nameja ellei koira ole jotenkin epä kiintoisa Sanin mielestä. Kuitenkin kaikkia kontakti harjoituksia tehdään kuten esim. että pysähtelen ja varmistan että Sani pysähtyy mukana. Joskus katsos se ei pysähdy : / Sanin kanssa ei olla muutenkaan harjoiteltu pitkään aikaan mitään kun on ollut niin paljon lunta eikä me kuuluta mihinkään yhdistykseen että päästäisiin halli harkkoihin. Sani kuitenkin koko ajan kasvaa ja viisastuu, kuten minäkin

Jos koira ei välitä nameista niin harjoituksissa voi käyttää jotain vaikka vinkulelua joka tarpeeksi pieni että mahtuu taskuun

samaa mieltä olen! koira on palkittava sillä mitä se haluaa kauheasti! vaikka jokin sen lempilelu tai vastaava...kaikki koirat eivät ole kiinostuneita makupaloista.

Koiran palkitsemistapaan vaikuttaa myös rotu ja ennen kaikkea tietenkin yksilön "ominaisuudet", tämän olen ihan omien kokemuksieni kautta joutunut oppimaan . Yritin saada melko rauhallista borderterrieriäni motivoitumaan tokoon pitkän aikaan erilaisten namien ja herkkujen avulla, turhaan. Agilityn aloittamisen jälkeen vasta tajusin, että pystyn helposti hyödyntämään vinkuleluja ja taisteluleluja lajissa kuin lajissa vahvan saalistusvietin takia. Australianpaimenkoirani taas keittää usein ylikierroksia tokossa ja etenkin agilityssa (vaikka emme sitä vielä edes varsinaisesti treenaakaan...) ja leluilla riehuminen olisi kyllä viho viimeinen juttu. Namit ja herkut sopivat sille parhaiten rauhoittavana palkkana, usein riittää pelkkä kehu ja ihmisen antama huomio. Innokkuudeen purkuun käytän välillä "hemopalkkana" erittäin hyvin suoritetusta jutusta palloa.

Joskus lenkillä sanon yhtäkkiä vain että paikka. Koira katsoo silmiin ja palkitsen Jos on irti, teen niitä vielä useammin.