Ei yhtään tai korkeintaan 2.

Minusta taas nämä harvinaiset rodut sijoittuvat yleensä,
tai siis nämä joita näkee todella vähän,
esim. EUR voittajassa tälläinen minulle todella uusi rotu, portugalinseisoja oli RYP-2.

Tietenkin on myös näitä kestosuosikkeja jotka usein sijoittuvat ryhmissä, mutta eihän sille mitään voi jos tietyssä rodussa on upeita yksilöitä! Vaikkakin mielestäni tuntuu että, täällä suomessakin alkaa olla ryhmäkehät vähän liian Showta, ja saattaa pärställäkin pärjätä. (Ja tuosta kommentista en halua vihaisia valituksia!, se on mielipide)

Ja taas se tuli nähtyä... yksi ja sama handleri usean eri rodun kanssa kehässä, eri ryhmissä... ja aina loppumittelöihin saakka. Itselläni kun on puli, joka todella harvoin noteerataan ykkösryhmässä - olisi mielenkiintoista joskus kokeilla tälläisella 'näkyvällä' esittäjällä, kuin kävis...

Sama täällä 0-2 sijoitusta, tuskin yhtään ryhmävoittoa.
Kääpiöbullterrieri varmuudella ei edes yhtään sijoitusta, standardi bulli voi edes joskus olla kolmas tai neljäs ryhmässä...

About jokaisessa omassa rodussani sijoitus tulisi n.10kertaa. Yhdelle rodulle ehkä harvemmin, ja noille kahdelle muulle useammin.

Joo, ryhmäkehän reunalla kulkeekin jo sanonta, että 'se ja se esittäjä voitti, ei se ja se koira'. Eli handlerin naamataulu todellakin vaikuttaa asiaan.

Menneenä viikonloppuna taas nähtiin hyvin perinteinen ykkösryhmä, veikkasin tuomarin kuultuani kaikki rodut neljän joukosta oikein, tosin corgi yllätti - koska se olikin cardigan Kiva yllätys

Hyvin usein jätän ryhmät väliin, kun pulin kanssa se on läpijuoksu vain. Silloin tulee jäätyä jos porukan muitakin koiria on ryhmissä. Kohta on näyttelyvuosi pulkassa, ja pulit ovat sijoittuneet ryhmissä ehkä parissa näyttelyssä... ihan mutulla kun muistelen.
Mulla on itselläni niin kieroutunut ajatus tästä, että kun saataisiin nyt esim. vaikka yksi puli näkyviin ryhmissä tunnetulla handlerilla, niin reitti aukeaisi varmasti muillekin...

Kyllähän sen huomaa kaikkikin, että siellä ne samat rodut/yksilöt sijoittuvat toisia useammin, mutta ne kai sitten ovat toisia parempia niiden tuomarien mielestä.

Omassa rodussani varmaan 1-5 kertaa. Rotuna mopsi.
Mutta tämän vuoden Joensuun kv:ssä sunnuntaina tulikin kerrankin sijoitus mopsille, ruotsalainen Kingsize Black Walnut ''Walle'' voitti ryhmän, jota mopsit eivät usein muuten tee. Handlerin naamalla voittoa ei ainakaan tullut, sillä minä esitin Wallen ja olen pyörinyt näyttelyissä mielestäni melko vähän.

"Kohta on näyttelyvuosi pulkassa, ja pulit ovat sijoittuneet ryhmissä ehkä parissa näyttelyssä... ihan mutulla kun muistelen."

Esimerkkikoirani rodulle ei ole tänä vuonna hellinnyt ainuttakaan sijoitusta missään ryhmissä, ei veteraaneissakaan...

Lisään tähän samaan viestiin, Affen allaolevaan tekstiin viitaten:
Tässä rodussa edustusta on kiitettävästi ryhmäkehissä paikalla, tänäkin vuonna lähes jokaisessa näyttelyssä, mukaan lukien ryhmänäyttelyt. Sijoituksia ei vaan ole tullut.

Ja paljastetaanpas tämän Esimerkkikoiran ryhmäsijoitusten määrä: 2!
Sekin on paljon tässä rodussa...

Harvemminhan ne harvemmat rodut sijoittuu.. Olen mittinyt että osa syynä voi olla se, ettei harvinaiset rodut juurikaan jää sitten ryppi kehiin "kumminkin sielä taas sijottuu sen ja sen rotuset koirat, eikä meidän harvinaisuus". Napolinmastiffikin harvinaisena rotuna on yltänyt ryppi sijotuksiin. Ja tytö se vaatii tehdä tuntematon rotu tutuksi. Eikä aina voi sijottua, ei edes joka kerta.
Kieltämättä ryppi kehissä näkyy niitä samoja koiria aika paljon sijottuvan. Varsinkin näyttävätä turkki rodut.

Loppujen lopuksi, ryhmäkehissä taitavat tuomarille merkitä aika paljonkin ne omat suosikit. Kun jokainen koira siellä on oman ortunsa huippu, niin ei siinä paljon rodunomaisuutta niiden huippujen välillä voi verrata.

Loppujen lopuksi, RYP-kehä on vain lisäkehä, josta saadut sijoitukset eivät juuri mitään merkitse. Tai siis otki ne omistajalle merkitsevät, mutta onko se yksilö nyt sitten koko ryhmän paras ihan oikeasti?

Toivottavasti tajusitte mitä tarkoitan, mä en nimittänin osaa selittää..

Samat roduthan noissa ryhmäkehissä aika paljon pyörii, mutta yllätyksiäkin olen nähnyt. Tai kuullut/lukenut oikeastaan, itsellä kun näyttelykäynnit jää sihen 2-5 vuodessa.

Tuon voin allekirjoittaa aivan täysin. Omat mieltymykset ne vaikuttavat joka kehässä, niin rotu kuin ryhmä. Jos tuomari on henkeen ja vereen esim. turkkirotuihminen, niin aika varmasti hän silloin sijoittaa turkkirotuja.

Aika jännä muuten, että tältä Suomessa ilmeisesti "vaatimattomana" pidetyltä Esimerkkikoirani rodulta löytyy _Amerikasta_ mm. BIS-voittojakin! Mikähän ihme siinä sitten on, että täällä Suomen ryhmäkehissä ohitetaan lähes vilkaisematta... ja Amerikassahan kuitenkin kaiken pitäisi olla niin näyttävää? Sattuisipa joskus kohdalle amerikkalainen tuomari ryhmään....

Mä totean hiukan sarkastisesti vain väliin, että musta on hauskinta kun kovimpaan ääneen huutajilla on juuri näitä ryhmäkehissä "vähemmän" pärjänneitä rotuja
Jos koira on todella erinomainen rotunsa edustaja niin kyllä sen huomaa sokeakin sieltä välistä. Ryhmäkehässä koiralla täytyy olla aivan erilaista karismaa, ryhtiä ja luonnetta sen erinomaisen ulkonäön lisäksi pärjätäkseen usein.
Ja edelleen, kaikki riippuu täysin tuomarista, päivästä ja ulkoisista tekijöistä (sää jne).

Ja nyt taas heti ne herneet pois nenuista

itselläni ei ole teidän useimpien tilannetta. oma rotuni on pärjännyt hyvin ryhmäkehissä(tältä vuodelta yhdellä myös BIS 1 sijoitus). omia koiriani nämä eivät kuitenkaan ole olleet paitsi Zinna hoitokoirani on ollut monesti ryhmäsijoittuja kerran jopa voittanut ryhmän.. mutta olen hyvin iloinen että dallu on alkanut pärjäämään ryhmissä hyvin. meillä on juuri käynyt niin että ne pari koiraa sijoittuvat ryhmissä ja sitten ovat muutkin tuomarit alkaneet sijoittaa.

toinen tilanne on tuttavani koiralla (iso gascognen ajokoira) joka ei 6-ryhmässä ole sijoittunut koskaan(tähän päivään mennessä ainakaan). mutta täytyypä minun kovasti jonnalle nostaa hattua siitä että hän on jaksanut väinön kanssa joka kerta ryhmään jäädä.

mutta toki kannatan sitä että tuomarit uskaltaisivat tehdä niitä harvinaisempiakin päätöksiä. mutta oman rotuni kanssa minulla ei ole mitään valitettavaa.

Kyllä ne dallut on jo monta vuotta hyvin pärjänneet ryhmissä.

Nyt kyllä täytyy olla erimieltä. Esimerkiksi kääpiöbullterrieri ei sijoitu ikinä, vaikka olisi kuinka hieno koira kun taas jossakin muussa terrierirodussa keskinkertaisempikin koira voi sijoittua. Kaverilla enkkuja, jotka Australiassa voittaneet ryhmänsä jo todella nuorena ja täällä samat koirat eivät sijoitu ikinä. Kyllä se vaan mm terrieriryhmässä on niin, että sieltä ne tietyt rodut sijoittuu huomattavasti helpommin kuin toiset ja myös esittäjällä on väliä. Omasta mielestä bullterrieri on hyvinkin näyttävä rotu, turkkirotutuomareiden (jota useimmat terrierituomarit ovat) se ei ole. Onneksi jotkut tuomarit uskaltavat välillä sekoittaa pakkaa hieman valitsemalla harvinaisempia ryhmäsijoittujia.

Sillähän minä sitä farkkua just haaveilen, että olis edes joskus ryhmässä jotain saumoja .

Nonni, selvisi se oikea syykin siihen

No eii, kieltämättä monet todellä näyttävät rodut voittavat useammin mutta kyllä ne harvinaisemmat voittavat myös joskus oli se perusajatus...
Muuten umt:n forumilta löytää Paula Heikkisen-Lehkosen sangen hyvän vastauksen samaan aiheeseen mitä siellä on puitu.

Millähän tavalla Esimerkkikoiraltani puuttuu tuo karisma, ryhti ja luonne?
Koira on rodun kotimaan kasvattajia myöten herättänyt huomiota, sen liikkeet ovat rodulle vielä tavaomaistakin näyttävemmät, esiintyminen lennokasta ja reipasta. Ja tämä sen lisäksi siis että koira on voittanut rotunsa näyttelykoirakisat, sekä voittanut myös "suurnäyttelyissä" rotunsa ulkomaisten kilpakumppanien keskellä. Jos tämä koira menisi sinne Amerikkaan, ehkä sitä ryhmäkisamenestystäkin tulisi...

MITÄ tällä koiralla siis vielä pitäisi olla, jotta se olisi rodussaan niin hyvä yksilö että pärjäisi ryhmissä ja se sokeakin sen huomaisi, jos se pärjääminen ei kerta rodusta ole yhtään kiinni?

Edelleen väitän, että rotu nimenomaan on se eniten vaikuttava tekijä sijoittumisessa... Eräs tunnettu kotimainen all-rounderi on todennut tämän rodun olevan mielestään yksinkertaisesti "ruma", joten tiedetäänpä ainakin kenen ryhmäkehään ei ikinä kannata jäädä....

Onpa tullut vuosien saatossa koettua se,ettei rotu sijoitu KOSKAAN,ja nyt ollaan saatu makiaa mahan täydeltä !Kennel BARWAXAN sakut on avannu ihan uuden maailman,kun yksittäiset koirat,sekä kasvattaja ryhmä on alkanut sijoittua ihan mukavasti ,mutta ei siitä kauan ole aikaa,kun sakut ei sioittunu missään koskaan milloinkaan !

Kyseessä ei tässä tapauksessa ole yksi koira,esim.BIS sijoituksia on tullut ainakin 4:lle BW koiralle (Kamaro,Bounty,Kiwa,Basil&All-star),kasvattaja ryhmän voittoihin on osallistunut 15 eri koiraa ja useimmat ovat joko kummaltakin tai ainakin toiselta puolelta 3,4 ja jopa 5:ssä polvessa BW koiria.Valinnan on tehnyt moni eri tuomari,joten joku niissä tuomareita viehättää.niin minuakin !

Kyllä siitä varmaan aika kauan on, ainakin minusta tuntuu

Johtuu varmaan nuoresta iästäsi,kun sinusta siltä tuntuu,mutta kun katsoo historiaa taakse päin näkee,ettei ne sakut ole juuri koskaan olleet niitä "ISOJEN" kehien sijoittujia.Siksi näistä hetkistä osaa nauttia ja arvostaa,kun tietää etti ne voi olla ikuisia ja tulee uudet voittajat kehiin.

Minä olen niin vanha, että muistan takavuosilta muutamia saksanpaimenkoiria, jotka voittivat paljon. Ainakin Vito vom Restrauch (tulikohan oikein kirjoitettua) oli varsin suvereeni aikanaan. Voitti messarissakin BIS ja vielä Kennelliiton 100-vuotisjuhlanäyttelyn. Mutta ne olikin niitä aikoja kun saksanpaimenkoira oli vielä KOIRA eikä mikään karpinselkäinen löysäkintereinen mottipää.

Tämä on hyvä pointti. Oma rotuni on näyttelyissä suht yleinen, alku/loppuvuoden inttinäyttelyissä koiria voi hyvinkin olla 50. Jos koira menestyisi rodussani noin hyvin, ryhmäsijoituksia kertyisi varmastikin reilut 10 vuodessa.

Niin tais se Vito kerran Messarissa voittaa !Eikä kenenkään kannata unohtaa sitä seikkaa mikä niiden voittojen summa on:kauhia kateellisten selkään puukottajien määrä !

Ipana:onko sinusta Vito se "vanhan hyvän ajan saksanpaimenkoira" sinusta?

No minkä rotuinen se sitten on? Jos se kerta on niin ruma
Ja kuuluuko se määrältään harvalukuiseen rotuun?
Onko se näyttävä, ryhdikäs ja omaako se suuren kehäkarisman? Jos omaa muidenkin rotujen edustajien omistajien mielestä niin sillä on todennäköisesti ollut vain sitten huonoa säkää kehässä, sitä sattuu

Kyllä itse olen kiinnittänyt loppukehiä seuratessa huomiota moneen harvinaisen rotuiseen hienoon koiraan, mutta ne ovat silti jääneet siinä kaikessa komeudessaan muidenkin varjoon. Siihen voi tosiaan olla muukin syy kuin rotu tai naama, että joku koira pärjää erittäin hyvin isoissa kehissä...

Pitää muistaa,että tuomaritkin ovat ihmisiä ja tekevät valintoja myös "sydämellä",eivät vain järjellä ja ammattitaidolla.Se on sitä inhimillisyyttä.Kannattaa miettiä,jos itse olisi tuomari miten se itselle rakas rotu sijoittuisi,vaikkei ehkä olisikaan se "paras"!

Ja kun katsoi esim. EUV-06 kasvattaja ryhmiä,en olisi halunnut olla yhdenkään tuomarin housuissa valitsemassa niistä upeista ryhmistä parasta,oli meinaan senverran monta hienoa ryhmää esillä !Se on aina arvostelulajeissa sellainen juttu,että kaikkia ei voi miellyttää ja kun yhteen suuntaan kumartaa,pyllistää toiseen suuntaan. !Mutta kaikille jo sijoittuneille ONNEA ja tsemppiä vielä jäljellä oleviin koitoksiin,jokainen voitto ja sijoitus on ansaittu ja on sen näyttelypäivän ja sen tuomarin sen hetkinen valinta,annetaan arvo ja kunnia niille,vaikkei oma koira(tai rotu) sijoittuisikaan.

Juu SUomenlapinkoirissa on pärjätty bis ja ryp kehässä hyvin, mutta yks ja sama koira aina, lukuuottamatta Hämeenlinnaa... Elikkä ei Suomenlapinkoirissa pärjätä ryhmä kehissä
Omani oli RYP-4 Valkealassa, ryhmänäyttelyssä

Suhteellisen harvalukuiseen, mutta koirien määrä näyttelyissä kuitenkin vaihtelee. Isommat näyttelyt (tai paikasta riippuen pienemmätkin) keräävät koiria n.12-25, joskus voi olla paikalla yksi.
Sehän tässä varmaan juuri onkin, että onhan koira näyttävä _rodussaan_ sehän on jo tullut todistetuksikin, mutta kun ryhmään mennään niin se ei riitäkään, koska _rotu_ ei ole näyttävä... Vaikka koira esiintyisi miten hyvin ja ryhdillä ja omaisi karsimaa ja ison persoonan.

Ja kun tuossa aiemmin mainitsin, että koiralla on kaksi ryhmäsijoitusta - näistä toinen on tullut rodun kotimaan tuomarilta.

Kyllähän se totuus vaan on että, todella harvinaiseten/ alkukantaisten rotujen ( ei muotirotujen) koirien on täällä todella vaikea sijoittua, vaikka olisivat todella laadukkaita - ja monesti jopa parempia kuin ne jotka siellä ryhmässä oikeasti pärjää! Jos koiria verrataan todella tiukasti rotumääritelmään. esim. yltiöryhdikäs fakku- joka oikeasti rakenteellisesti on HUONO, on todella näyttävä liikkuja ja voittaa varmasti rotumääritelmän mukaisesti vaikkapa "mitättömin askelin" liikkuvan terverakenteisen perulaisen ( kumpiakin koiria löytyy kotoa) - Perulaisen rotumääritelmä kun sanoo että, liikkeet ovat niillä mitättömät.
Harva tuomari niitä mitättömiä liikkeitä osaa etsiä ja arvostaa - siis sellaista perässä vedettävää- varsinkin jos sattuu että, tuulee ja sataa niin ei ole hurraamista koiralla eikä sen ulkonäöllä kehässä

Esim. ryhmä 5 on täällä valtava ja yleensä laadukas.

Euroopassa ja muualla monesti on näyttelyt pieniä ja joilloin helppo myös harvinaisten koirien sijoittua näyttelyissä.

Ja on tosiaan maita jossa tykätään turkkiroduista ja sitten taas maita ja tuomareita jotka pitää karvattomista ja "karvattomista".

Itselläni on siis koira, joka on todella voitokas ulkomailla: useita ryhmä ja Bis-sijoituksia - suomessa ainut tulos taitaa olla vain RYP-3 ja joku pentu RYP-2.

Ja uskallanpa olla varma, että kun tuon hollannissa asuvan koirani suomeen kilpailemaan, tilastot hyytyy siltä hetkessä- koiralla useita ja ryhmä ja Bis- voittoja. ( viimeksi lauantaina BIS) - tuskin koira kertaakaan edes pääsee jatkoon rymässä Eli todellakin tarkoitan että, monesti myös tuurilla on oma merkityksensä- olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jos tuomari haluaa palkita vaikkapa nakun - se sijoittaa sen - oli se sitten millainen "raato" tahansa - silloin valitettavasti laadulla ei ole mitään tekemistä sen sijoituksen kanssa- näitäkin vaan tapahtuu... Toki hyviäkin koiria sijoittuu - mutta myös todella huonoja. Ja ihmisiä ne tuomaritkin ovat .

Aina jaksan ihmetellä sitä että, tuomarit jotka eivät täällä sijoita näitä harvinaisia rotuja - sijoittaa ryhmässä varsin korkealle kun ollaan rajojen ulkopuolella.

Jenkkien nämä harvinaisten rotujen näyttelyt, niissä monesti max koiramäärä on vain 200 -300 koiraa ja näiden näyttelyiden voitto on helpommassa monesti kuin meillä ryhmä tai jopa mätsärien voitot! Ja enkä tässä sitäkään niin kateellisena sano - monesti niitä bis-voittoja jenkeissä on tullut - mutta jos rehellisiä ollaan niin oikeesti minusta suurempi saavutus on esim. täällä päästä ryhmässä 7 parhaan joukkoon kuin siellä ryhmä voitto ja bis-sijoitus ( monesti kuvissa siellä ryhmässä vain 6 -8 koiraa).

Ja minusta tulee muistaa se, että rotukehässä verrataan tarkasti rotumääritelmään ja siellä voitto on se tärkein - muut on vain sitten sitä Show:ta.

Ei sillä että, eikö ole kiva jos koira sijoittuu ja tulee esille - mutta ei se rodusta ja koirasta huonoa tee vaikka ei sijoittuisi koskaan ryhmässä. Itse pitää tietää ja osata arvostaa sitä remmin päässä olevaa ja tietää sen todellinen arvo!

On tälle vuotta pärjätty suomenlapinkoiralla ryhmässä ainakin Ylivieskassa ja Kajaanissa, veteraaneissa on pärjätty jopa erinomaisesti.

(nimittäin tämä meidän muorisko..)

Aina ollaan ryhmiin jääty, menestystä suurissa näyttelyissä ei ole ihmeemmin tullut ennen tätä vuotta..

Mun mielestä Helsingin syysnäyttelyssä oli kivat ryhmäsijoittujat. Ei kaikki ollut samoja tuttuja..

mm. BIS oli flatti, ryhmän 1 voitti cardi, ryhmän 2 kolmas oli shar pei ja neljäs bokseri, ryhmän 3 neljäs oli norwic, ryhmän 5 toinen oli farkku...

mut eikös farkku kuulu 5 ryhmään??

^ Joo, farkku kuuluu 5. Ryhmä 4 on mäyräkoirat.

^Juu, nelosryhmä on mäyrikset. Ja farkut sijoittuu kyllä nykyisin aika usein viitos ryhmässä.

Myöhästyin...

Kylläpä nuo joskus näyttävät olevan (nuo tuomareitten valinnat ryhmäsijoittujiksi siis) melkoista hakuammuntaa Aina välillä tuntuu siltä, että sijoitus tulee lähinnä siksi että tuomari tuntee koiran tai esittäjän, ja yleensä näyttäis siltä, että ulkomaisilla tuomareilla on tämä linja. Enkä puhu nyt omasta rodustani

Onhan sitä välillä aika konna seurata, tuomarityöskentelyä. Melkein jo tuomarin katseesta näkee mitkä koirat sijoittuu ja mitkä ei. Kun ei itse ole kehässä, niin ehtii näkemään paljon enemmän; viimeksi kun kattelin koko ryhmäkehän, niin terrieriryhmässä ulkomainen tuomari ohitti lähes pelkällä vilkaisulla bullit ja muut "karvattomat" terrierit. Suomalaiset tuomarit pyrkii silti katsomaan jokaisen koiran myös lähempää, kuin vilkaisemalla sivumennen, vaikka ei oliskaan tuomarin "oma" rotu kyseessä.

Huom. mun koirani ei siis ole sijoittunut ryhmässä, eikä edes rodussa

Niin ja olihan tuolla Ruovedelläkin keväällä BIS suomenlapinkoira Mutta ei se kuitenkaan yleistä ole, mukavaa kylläkin..

Kyllä nyt puhutaan toinen aidasta ja toinen aidanseipäästä, jos sanotaan että suomenlappari pärjää ryhmissä _harvoin_

Jo äkkiä kelaamalla läpi nuo Koirauutisten etusivuilla heinäkuulle asti näkyvät näyttelyt, löytyy suomenlapinkoira sijoittuneista 6 kertaa, _neljä eri_ koiraa! Ja tähän päälle ne ryhmänäyttelyiden sijoitukset, joista yhtä olin itsekin todistamassa elokuussa.

Eihän tuo todellakaan ole harvoin! Minusta vähän ryhmäsijoituksia tarkoittaa 0-2 tai korkeintaan 3 vuodessa...

3 vuodessa sijoittuminen on jo paljon ! ! !
Rotuja on paljon... ajattele jos jokainen rotu sijoittuisi sen 3 kertaa vuodessa niin näyttelyt loppuisi varmaan kesken...

mutta yksi juttu... jäättekö ihmiset ryhmäkehiin sen takia, että kun "tää rotu pärjää niin me jäädään" ja "tää rotu ei pärjää niin me ei jäädä", mä en ikinä jää ryhmiin koiran kanssa sillä asenteella, että "nyt on paras tulla se sijoitus" ...
Ryhmiin ollaan jääty lähes joka kerta ja aina ollaan jääty "muuten vaan/tullaanpas nyt näyttäytymään" ja jos se sijoitus tulee niin sehän vaan kruunaa hyvän päivän vielä paremmaksi, mutta sitä ei varsinaisesti tulla hakemaan ... ! Tänä vuonna ollaan joka kerta jääty ryhmiin, mutta yhtään sijoitusta ei ole tullut.. jatkoon ollaan päästy monen monet kerrat, ei sen enempää.. vaikka rotu on tälläinen "usein sijoittuva"... eikä kertaakaan ole harmittanut ! ! !
Mä en vain ymmärrä miten joku voi jäädä ryhmäkehiin asenteella "pakko voittaa" ja jos ei sijoitusta tule niin sitten ollaan "tuomari oli tyhmä/sokea/idiootti/jne.." - fiiliksellä... mun mielestä ryhmäkehät on ihan sama kun niistä kaikista koirista arvottaisiin sijoittujat tms... (ja siis yritän hakea sitä, että mun mielestä ryhmäkehiin ei pidä lähteä asenteella "nyt viotetaan")
BY THE WAY eilen meidän kilpakumppanimme Lilli oli BIS VET 1... kertaakaan ei harmittanut, ettei oma koira ollut näyttelyssä ja tällä kertaa siellä ryhmissä kisaamassa...

Ainakin meilläpäin ryhmänäyttelyissä jää suomenlapinkoira harvoin sijoittumatta ryhmäkehässä.

Tuolla aiemmin puhuin juuri näistä suurista näyttelyistä, nykyisin suomenlapinkoiratkin ovat siellä sijoittuneet ihan kivasti.

Kyllä mun mielestä kehiin lähdetään VOITTAMAAN,mutta jos sitä voittoa ei tule,niin ei ainakaan jäännyt kiinni asenteesta tai että oltais sunnuntai kävelyllä...mutta jos siellä ei SIJOTUTA,maailma ei siihen kaadu ,eikä sen vuoksi aleta haukkua tuomareita tai kanssa kilpailijoita.Suomalaisilla on kaikissa kilpailulajeissa ihmeellinen asennoituminen, !Kehään mennään voittamnaan,mutta kun kehästä tullaan,jätetään se kilpailuhenki sinne KEHÄÄN ja elämä jatkuu.Mä ainakin osallistun näyttelyihin ja kisoihin voitto silmissä,mutta tärkeintä on,ettei anna voiton tai häviön sumentaa silmiään,ne kun on vaan näyttelyitä tai kisoja

Oon huomannu saman!
Ei se elämä siihen kaadu, jos ei tulekaan voittoa.

Minulle ryhmäkehä on enempi paikka, jossa käydään näyttäytymässä. Useat koirattomat katsojat ovat ennen kaikkea kiinnostuneita juuri tuosta tilanteesta, kun voi nähdä kaikkien rotujen edustajat kerralla, ihan niitä harvinaisimpia myöten. Itse olen monet kerrat viimeisten vuosien kanssa käynyt ryhmäkehässä "kääntymässä" tutun pulineidin kanssa, mutta aina mennään yhtä innolla juoksemaan edes se yksi kierros (en tiedä olenko jotenkin yksinkertainen, mutta varsinkin isommissa näyttelyissä jo ryhmäkehän tunnelma itsessään on upea kokemus)! Tänä vuonna samainen koira saavutti ensimmäiset ryhmäsijoituksensa, ja vaikka hienolta tuntuikin (ei niinkään siinä mielessä, että "jes nyt saatiin harvinaisempi rotu esille!" vaan ihan puhtaasti koiran saavutuksena), eihän nuo ryhmäsijoitukset ja muut ole tosiaan loppupeleissä kuin ylimääräistä kivaa omistajalle/handlerille. Muutama ryhmäkolmonen ei juuri keikauta koiran "arvoa" minnekään.

Itseäni "harmittaa" että ryhmissä sijoittuu poikkeuksetta ne samat rodut ja samat koirat, okei onhan ne hyviäkin ei siinä mitään, mutta vaihtelua pliis tuomarit

Oma rotuni on myös niitä että ei pärjää ryhmissä juurikaan, joskin meille on ollut lottovoitto kun pian 3v koirani ekat ryhmäsijoitukset ovat tulleet tänä vuonna (RYP3 ja RYP4). Kovin usein rotu ei ryhmissä pärjää, ellei satu olemaan pikkuinen ryhmis..

Pari kertaa aiemmin ollaan ryhmässä oltu ja ekojen joukossa kätelty pois, mutta silti tulee ryhmään jäätyä jos se mahis sattuu olemaan

Minusta olisi todella tyhmää, alkaa sijoittamaan ryhmäkehissä niitä harvemmin pärjääviä rotuja siksi että, saataisiin vaihtelua. Voi tosiaankin olla niin ettei kaikissa roduissa ole niitä huippu yksilöitä, vaikka ERI:n ovatkin saaneet. Mutta siis onhan niitäkin huippu yksilöitä jota ei vain huomata

No mä en hankilökohtaisesti lähde isoon kehään voittamaan...
Enemmänkin lähetään rotukehään voittamaan tai riippuen koirasta.. toisen koiran kanssa lähetään voittamaan ja toisen kanssa hakemaan ERIä... mutta ryhmäkehät on juuri kuten -Netta- sanoi enemmänkin paikka jossa käydään näyttäytymässä.