Demon, niin onkin ja maailman paras sekä kaunein ja viisain
Emon silmäterä, korvaamaton pakkaus!
Putte tuli mulle siis kun olin 11 vuotta ja ensimmäisenä koirana se tietenkin otettiin siitä ensimmäisestä paikasta, mihin pentua mentiin katsomaan

Koira olisi voinut olla mitä vaan, mutta mulla oli onnea pelissä ja tuo on ollut täydellinen ensikoira! Se on opettanut mulle niin paljon, olematta silti ylipääsemättömän hankala. Toki siinä on omat vikansa, suurimpana niistä ääniarkuus, joka rajoittaa elämistä jonkin verran, mutta olen siihen niin tottunut, ja koiran parashan se tärkeintä on! Mielummin painelen siis koiran kanssa maalle uutta vuotta pakoon, kun lähden kaupungille hulinoimaan.
Putte on ollut koko ikänsä terve, mitä nyt vanhemmalla iällä on alkanut tulemaan rasvapatteja - hampaatkin ovat alkaneet jo kulua (yksi jo poistettu).
Luonne on mitä parhain, Putte on oikea luonnonlapsi: sen näkee tuosta ylläolevasta kuvastakin

Tulee lähes poikkeuksetta toisten koirien kanssa toimeen, siinäkään ei ole siis minkään maailman ongelmaa. Mielummin välttelee riitoja viimeiseen asti, mutta osaa myös pitää puolensa tarpeen tullen, eikä jää "tumput suorina" uhriksi.
Joku voisi sanoa sitä hermoheikoksi tuon ääniarkuuden takia, mutta minä sanon, ettei ole. Sanon siksi, kun sillon nuorempana kohtelin tuota koiraa niin väärin kun koiraa voi kohdella (mm. en ymmärtänyt rauhoittavista singnaaleista yhtään mitään) ja silti se on edelleenkin se uskollinen ystävä ja vailla minkäänlaisia "kaltoinkohdellun" merkkejä. Herkempään koiraan olisi taatusti tuollainen jättänyt jälkensä, syvät sellaiset.
Mutta tuo onkin Putte ja siksi mun sydänkäpyseni

En voi koskaan pyytää tarpeeksi hyvin anteeksi. En voi koskaan kiittää tarpeeksi. En koskaan löydä toista samanlaista. (Ja nyt tuli se itku..

)