Isäntäni kanssa kun keskusteltiin, niin ilmoitin haluavani tyttöystävän. Syön aina normaalisti n. ämpärillisen päivässä, mutta kun olen jonkun nartun takia rakastunut, olen viikon ihan sujuvasti syömättä ja öisin olen nukkunut hyvin rauhattomasti. Isäntäni on viisaasti antanut minun pitää pallini, vaikka aina joskus ärhentelen vastaantuleville samanikäisille uroskoirille. Vanhentuessani olen myös oppinut paljon kuuliaisuutta ja muutenkin huomannut, että riittää kun on tarpeekis iso: ei tarvii aina turhista rähistä! Pennuista ja tyttökoirista olen aina pitänyt. Ihmiset ovat kiitelleet rauhallisuuttani ja moni täti on työntänyt märät huulensa melkein kirsuuni ja hokenut: "Voi miten komea koira!"
No on siinä hyvätkin puolensa; aina saa hiukan päivittäisestä rapsutus- ja silityskiitiöstä täytettyä.

Mutta asiaan; onko minulla mahdollisuuksia? Terve, sopivan ikäinen, komea kuin mikä ja ennenkaikkea pallit tallella. Tunnetko sinä mistään pääkaupungin suunnalta ihanaa minuntapaistani koiraneitoa, joka ei olisi heti kyselemässä, että : "Ihan kiva muuten, mutta missäs paperit?" Vaan pitäsi seurastani oman itseni takia ja olis valmis hoitamaan ainakin ensimmäiset 10 viikkoa mahdollisia yhteisiä pentujamme.
Ystävänne koiraherra Nabucco (Nabu vaan!)

Tuohon osaisin neuvoa vain kastroinnin... Ei pentujen teettäminen ole mikään lääke saada uroksen rauhattomuutta pois



Ja lähistöllä saattaa olla juoksuinen narttukoira, joten malttia jos saan pyytää.. Juoksu menee pian ohi..

Samaa mieltä olen..

Mutta pieni muistutus sitten vain että juoksut tulevat suunnilleen kaksi kertaa vuodessa nartusta riippuen.

Ihan kivalta koiralta vaikuttaa,mutta jos ton rauhattomuuden takia haluat pentuja sille,niin tuskin tyttöä löytyy Mutta tuskin muuten kaikki papereista välittää.

Oi ei toki rauhattomuuden takia; juoksuhan on vain 2 kertaa vuodessa. Se vaan kuvaa pojan luonnetta aika kivasti ja sitä hämmennystä kun iso koira on yht'äkkiä ihan lemmestä sairas. Hauskaahan se vain on. Olisi muuten tasan yhtä rauhallinen tai rauhaton vaikka tyttöystävä olisi löytynytkin. En vaan ole oikein motivoitunut leikkauksesta vaikka kaikki sitä ensimmäiseksi suosittelevatkin. Minkähän takia? Eihän se ole mikään takuuvarma ratkaisu edes mahdolliseen machoiluun.

Tuli vaan mieleen, kun sen iskälle jäi yksi urospennuista kaveriksi ja kun kuulee kuinka ne heput touhuaa yhdessä maalla kuin parhaatkin kaverukset.

Sitten ihan toinen juttu on se, että kun koirani vanhenee, niin se ei kai elä kovin montaa vuotta. Voisi olla hauskaa, kun olisi rinnalla pentu, joka sitten jatkaisi sukua ja sekä emän, että iskän geenejä.

No mutta ei oteta siitä mitään pultteja! Elo on ihan mukavaa näinkin.

Mutta onko niille muille pennuille kysyntää?

Ja jos koira on vanha niin älä missään nimessä teetä sillä pentuetta!
Se ei pakolla jaksaisi vaan kuolisi synnytykseen ja sitä tuskin haluat

Aika mahdoton juttu, se on poika!

ai niin, unohdin sen xD